Ollaan oltu Jonin kanssa yhdessä nyt vasta hieman yli vuoden...virallisesti siis. Mun mielestä oltais voitu aloittaa seurustelu jo aikaisemminkin, mutta enhän mä kehdannut hoputtaa :D Annettiin asioiden edetä omalla painollaan ja tadaa tässähän me ollaan :)

Tavattiin ensimmäisen kerran Vappuna Vaasassa, vuonna 2011. Olin tuolloin töissä Powerparkissa ja kaverit pyysi, että lähtisin työpäivän jälkeen Vaasaan bailaamaan, ja lähdinhän mä! Mentiin ensin käymään Hullussa Pullossa, ehdin maksaa itseni sisään ja pyöriä siellä ehkä tunnin, kunnes ystäväni Hensa kertoi olevansa menossa bileisiin kaverinsa luo, siellä olis kuulemma porukkaa. Aika nihkeästi mä sinne lähdin kun just olin päässyt vauhtiin baarin puolella :D Lopulta kun pääsin näihin toisiin kemuihin, totesin että nojoo onhan täälläkin ihan mukavaa. Joni toimi DJ:nä, eli istui koneella ja laittoi spotifystä biisejä tulemaan. Taidettiin me ohimennen heippa sanoa. Jossain vaiheessa iltaa, Joni kysyikin multa mitä haluaisin kuulla, toivoin Michael Jacksonia ja alettiin juttelemaan siitä. Siinä sitten oltiin vietetty loppuilta aika tiiviisti yhdessä...Taidettiin me illan aikana yks pusukin vaihtaa :D

 

Tämän illan seurauksena pyysin Jonia Facebookissa kaveriksi ja alettiin jutella, pikkuhiljaa juteltiin koko ajan enemmän ja enemmän ja kohta huomasinkin että päivät kului koneella istuessa ja höpötellessä Jonin kanssa :D

Seuraavan kerran nähtiin uutena vuotena, join itseni uskomattoman kovaan känniin, annoin huonon kuvan itsestäni, filmi katkeaa, kauhea morkkis...silti...me nähtiin uudestaan!

Tällä kertaa helmikuussa, menin Pietarsaareen ekaa kertaa ikinä! Ja voi luoja kuinka mua jännittikään! Mutta reissu meni tosi hyvin. Alettiin nähdä useammin, ja Jonikin uskaltautui Seinäjoelle mun luo. Heinäkuussa meidän parisuhde alkoi virallisesti, perjantai 13. päivänä :D ei ehditty olla yhdessä kuin vähän yli kuukausi kun Joni jo asuikin täällä.

Kihlauduimme viime heinäkuussa, 13. päivä kuinka ollakkaan :)

Yhteiselo Jonin kanssa on ollut äärettömän helppoa, pelkäsin ensin,että mitä tästä tulee kun ollaan vasta näin vähän aikaa oltu yhdessä. Ehkä se kääntyi jollain lailla voitoksi. Opittiin tuntemaan toisemme kunnolla ja samalla opittiin molemmat millaista on jakaa koti toisen kanssa, syntyi rakkaus <3 Ollaan joskus mietitty, mitä ihmiset sanois jos ne näkis millaisia pösilöitä me ollaan täällä kahestaan :D

 

Lyyti, Lytikä Lyti, Lyyteri, Lytinen, Lyti, Flafi fluu, fluuferi...rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Äitini omistaa varsin itsepäisen ja viehättävän tiibetinspanielirouvan nimeltään Siiri. Kerran sitten Siiri kohtasi raikkaassa kevätilmassa mahdottoman komean Amerikancockerspanieliherran, Ampan. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Liitto haluttiin estää, mutta oli jo liian myöhäistä, Siiri näytti jo jalkapallolta...kului muutama kuukausi ja Siiri synnytti SEITSEMÄN pientä amerikkalaistiibetiläistä spanielineitoa, joista yksi valitettavasti menehtyi. Tässä jumalaisen söpössä possessa oli myös yksi pieni sirvana, meidän Lyyti. Lyyti oli selvästi hieman erilainen nuori, hän ei halunnut nukkua siskojensa kanssa lämpimässä kasassa, vaan vetäytyi aina ihan eripuolelle koppaa tai aitausta ja nukkui yksin. Ruokakaan ei tahtonut maistua, syötettiin ruiskulla korviketta tälle pikkuneidille ja johan kelpasi.

Kyllähän siitä kunnon koira kasvoi, välillä muka niin itsenäinen ja vetäytynyt, mutta kuitenkin niin mammantyttö ja sylikoira! Tiibetinspanielin luonteen näyttää haukkumalla jokaikiselle vieraalle ihmiselle, eläimelle, esineelle, astialle, roskalle....lista on loputon...silti maailman paras koira, jokaista outoakin piirrettä myöden <3

Tähänhän voisi vielä lisätä Mönttisen, eli tulevan vauvamme. Mönttinen hän on ihan sen vuoksi kun oli niin möllykän näköinen varhaisultrassa :D ehkä laitan sitten vähän myöhemmin, kun saa vähän paremman kuvan ultrasta ja muutakin tietoa, tänään kuului sydämen syke kotidopplerilla! meinattiin jo luopua toivosta kun ei millään meiannnut ääntä löytyä, mutta sitten se löytyi! <3 iigs :)