Lähiaikoina jäätävä raskauspahoinvointini on alkanut helpottaa...jollain tapaa aluksi hieman surin ja säikähdin asiaa. Ajattelin, että kaikki ei ole kunnossa, kun huono olo alkaa jäädä pois, mutta aikani asiaa tutkittuani ja tuttujen kommentteja asiasta kuunneltuani sain mielenrauhan. Ihan normaalia, että oksentelu jää tässä vaiheessa vähemmälle, olen oikeastaan todella onnekas, kun se ei jatkunut tämän pidemmälle. Tänään siis Rv 10+5. MUTTA! oksentelun tilalle olen saanut toisen oikein jännittävän oireen, nimittäin pyörtyilyn...tai no ei minulta ole vielä kunnolla taju lähtenyt, mutta todella lähellä on käyty! Verenpaine laskee huomattavasti, jos seison hieman kauemmin paikoillani, sain istumatyötä, mutta sekään ei auttanut. Töistä lähdin eilen kesken vasta tunnin siellä oltuani. Pelottaa jos kaatuisin töissä, olenhan kuitenkin suurimman osan päivästä puukko kädessä...Sain taas kerran sairaslomaa, ja ensi maanantaina saakin mennä taas lääkärin ovelle koputtelemaan...lisää sairaslomaa siis. Kovin hyödytön olohan tässä tulee, kun ei voi käydä töissä, mutta tottakai täytyy ajatella vauvan parasta ja lepäillä nyt rauhassa...

AAAa...pakko laittaa kuva noista, ne on niin jumalaisen söpöt!! Ehkä hiiiiieman aikaisin nuo hommasin, mutta kun näin nuo Ebayssa, en vaan voinut vastustaa! Hieman vaikea vielä ostella mitään vauvanvaatteita, kun ei tiedä sukupuolta. Kaupoissa vaatteet on niin kovin selkeästi eroteltu tyttöjen ja poikien vaatteisiin. Muutamia suht neutraalin värisiä bodyja olen jo hommannut kirpparilta :P

ja sitte! Tilasin netistä tämän, hyvinkin harmittoman näköisen vempeleen. Kotidopplerin! jolla siis kuunnellaan vauvan sydänääniä kotioloissa. Sopii hyvin tälläiselle malttamattomalle, kaikesta stressaavalle ja uteliaalle tyypille :D

Alkuviikosta hain tämän postista ja tietty heti testattiin...ei kuulunut mitään..lähdin töihin...stressasin koooko päivän, miksei äänet kuuluneet. Netistä selvisi, että monet muutkaan eivät olleen näillä viikoilla vielä sydänääniä löytäneet. Kokeiltiin illalla kuunnella uudestaan, ei tuottanut tulosta sekään. Turhauduin vain ja menin hieman surullisena nukkumaan. Eilen illalla sainkin jo aihetta hymyyn! Löydettiin äänet! Noin kymmenen sekuntia saimme kuulla tasaisen nopeaa pamppailua ja sitten äänet karkasivat. Taisi beibi tulla vaan sanomaan, että voitais jo lopettaa toi mahan tökkiminen :P

 

Otin muutaman kuvan, melko epäsiististä asunnostamme, jossa oon nyt viihtynyt melkein kaksi vuotta! Vähän haikeaa tästä boksista on muuttaa, mutta tila tulee tarpeeseen.

...olisin ehkä voinut siistiä tuota keittiönpöytää vähän, mutta hei tämähän nyt olikin vaan tälläinen pikaesittely. Uudesta kämpästä tulee sitten kunnon kuvat, saadaan aloittaa maalaus ja tapetointihommat ja saa sisustaa!

Näistä kuvista voi ehkä päätellä, että tosiaan turkoosi on lempivärini. Jonin Predatorit näkyy keskimmäisessä kuvassa oikealla...meillä oli näistä kavereista hieman näkemyseroja, en minä niitä vieläkään erityisemmin rakasta :D mutta menköön nyt.