Pesen keittiössä tuttipulloja ja kurkkaan samalla paljonko kello on, oho jo 22.30. Tyttö on kylläinen, puhtaalla vaipalla ja yökkärit päällä. Otan Jaden syliini ja kanniskelen hetken, samalla hymisen hiljaa tuiki tuiki tähtöstä. Kävelen makuuhuoneeseen ja lasken tytön keskelle sänkyä. Uni tulee pitkästä aikaa samantien. Suljen ikkunan ja jätän oven raolleen, jotta kuulen jatkuuko uni. Odottelen hetken ja kuulen pian miten avain pyörähtää oven lukossa ja Joni saapuu kotiin iltavuorosta. Iloinen, mutta väsynyt tervehdys molemmin puolin. Vaihdetaan päivän kuulumiset ja Joni käy tutkimaan uutta puhelintaan, kun minä suuntaan iltapesulle. Käyn toivottamassa Jonille hyvät yöt, pusu ja muutama kaunis sana. Hetken sängyssä makoiltuani, myös Joni tulee nukkumaan. Kuiskien juttelemme vielä hetken, kunnes menemme oikeasti nukkumaan. ''hyvää yötä kulta'' ''hyvää yötä musu'' hyvää yötä Jade'' ''hyvää yötä Lyyti''...Mietin hetken koiraamme, mietin miten se voi ja alkaa itkettää. Yritän olla miettimättä liikaa ja kohta nukahdankin.

Kello on noin puoli kuusi, kun Jade herää syömään. Tökkään Jonin hereille ''vaihda sä vaippa.'' Itse menen lämmittämään maitoa valmiiksi. Istun sängyllä, silmät ristissä syöttämässä vauvaa, samalla puhelinta nopeasti selaten. Väsyttää. Tytön maha on taas täynnä ja voidaan käydä takaisin nukkumaan. Seuraavan kerran nälkä yllättää yhdeksältä ja silloin noustaan uuteen päivään koko perhe. Alan olla toipumaan päin muutaman päivän takaisesta flunssasta, mutta kurkku on kipeä ja nenä vuotaa, yskittääkin. Kukaan meistä ei taida olla aamuihmisiä, jokaista kiukuttaa vuorotellen. Tiuskimme hetken Jonin kanssa toisillemme tuttipullon lämmittämisesta, samalla kun Jade itkee sylissäni suoraa huutoa. Nälkä tulikin melkoisella vauhdilla taas. Pidän hetken mykkäkoulua ''mullehan ei tiuskita'' - periaatteella. Tunnin päästä istunkin jo lattialla Jonin vieressä ja yritämme vuorotellen saada Jadea nauramaan. En jaksa mököttää. 

Haen postin ja murehdin laskuja. Murehdin siinä sivussa myös monen monta muuta asiaa. Toiset turhia ja toiset ei. En jaksa tehdä tänään ruokaa, muka liian suuri homma ottaa jauhelihapaketti sulamaan. Syödään leipää. Käväisen cittarissa hakemassa hoitovärin hiuksiini, ärsyttää nämä punaiset välillä. Kotona läpsystä vaihto, annan Jonille auton avaimet ja sanotaan heipat. ''illalla nähdään.''  Ovi sulkeutuu. Nypin tylsistyneenä kulmakarvojani ja keinutan Jaden sitteriä toisella kädellä. Tätähän tämä on. Arki. En vaihtaisi päivääkään, mutta jotain maustetta siihen välillä kaipaisin. Onneksi kohta on viikonloppu.

Kävin tänäänkin vaunuttelemassa, melkoinen järjestäminen yhdessä ulkona kävelyssä...Ensin etsin itselleni lenkkivaatteet päälle, legginsit jalkaan, pitkä toppi ja sen päälle toinen paita, ainiin... sukat vielä. Laitoin hiukseni ponnarille ja aurinkolasit päähäni. Muutama biisi puhelimen soittolistalle taustamusiikiksi. Sport tracker vielä pyörimään, jotta saan edes jonkinlaisen käsityksen, siitä paljonko olen jaksanut tänään talsia. Seuraavaksi vauva. Vaihdan vaipan ja syötän tytön, jes tyytyväiseltä vaikuttaa ja silmätkin alkaa jo painua kiinni. ''odotas vielä niin mä vaihdan sulle toiset vaatteet ja sitten pääset nukkumaan.'' Noin, valmiina lähtöön. Vielä hyttysverkko vaunujen päälle ja vähän aurinkosuojaa paremmin. Ah odotas mä käyn vielä vessassa. Nojoo sitten mennään. Kävelen tuttuja teitä ja aurinko lämmittää, ehkä vähän liikaakin välillä, mutta onneksi välillä käy pieni tuulenvire. Tarkistan välillä, mikä tilanne vaunuissa on. Siellä nukutaan kuten arvelinkin. Koukkaan kaupan kautta ja haen porkkanapussin ja itselleni rahkan iltaherkuksi. Jalkoihin sattuu ja päätän suunnata kotiin. Sport tracker sanoo, että lenkin pituus oli noin 4 kilometriä ''hah tuntui ainakin kymmeneltä...''  Puuskutan otsa hiessä.

Jade jää vielä vaunuihin nukkumaan, kun itse istahdan sohvalle ja avaan rahkapurkin, sekä telkkarin. Tarkistan kännykän,  olenko saanut viestejä. Höpisen hetken aikaa Jonin kanssa facebookin kautta. Kerron päivästäni ja iloitsen kun kuulen, että päästään huomenna ajoissa lähtemään Pietarsaareen. Vaunuista alkaa kuulua vaimeaa itkua ja käyn hakemassa tytön syliini, saan kiitokseksi leveän hymyn.

Kello on puoli yhdeksän illalla. Jade torkkuu sitterissä ja heräilee välillä. Annan tutin suuhun, tyttö pyöräyttää silmiään ja painuu takaisin unimaailmaan. Istun koneen äärellä ja selailen edestakaisin Facebookin, erilaisten hupi- ja uutissivustojen väliä, välillä juuttuen lukemaan juttua milloin viidakon tähtösen sekoilusta ja milloin Israelin pommi-iskuista, hullu maailma...