Pieni tyttäremme syntyi sunnuntaina yhden aikaan päivällä. Mitoin 3414 g ja 51 cm <3 Pisteet olivat 9, 10, 10 :)

 

Perjantai-iltana alkoi tulla ensin kivuttomia supistuksia tosi usein, jotka sitten kipeytyivät hieman iltaa kohti, mutta yöksi loppuivat. Lauantaiaamuna herätessäni supparit jatkuivat ja säännöllistyivät päivän mittaan ja lopulta alkoivat jo tuntua melkoisen kivuliailta. Lähdettiin illalla synnärille ja siinä heti todettiin että olin auki jo 4 cm ja kalvorakko pullottaa. Jäätiin isien huoneeseen yöksi. Nukuin kyllä vain muutaman tunnin, sillä supistukset alkoivat olla sitä luokkaa, että joutui jo kunnolla puuskuttaa. Sain jonkinlaisen kipulääkepiikin yöllä ja se auttoikin muutamaksi tunniksi kipuihin ja sain nukuttua, vaikka ensin höpisin ja hihittelin, kuinka mulla on niin pörröinen olo...mikähän piikki se mahtoi olla :D

Herättiin kahdeksan aikoihin syömään aamupalaa ja kerroin kätilölle olevani jo tosi kipeä ja hän tarkisti kohdunsuun tilan, yön aikana oltiin edetty muutama sentti ja siirryttiinkin sitten puoli yhdeksän aikoihin saliin. Ja voin kertoa, että jännitti ihan jumalattomasti! Itkukin siinä välissä pääsi.

Sain epiduraalipuudutuksen melkein heti ja se auttoikin samantien! Ehdin pari kertaa kokeilla ilokaasuakin, mutta se ei helpottanut kipua juurikaan, sai vain pään hetkellisesti sekaisin ja hauskan olon aikaan :D Puudutuksen laitto ei ollut niin hauskaa enää, se taisikin olla kivuliain hetki koko aikana salin puolella. Mutta tosiaan, kun puudutus alkoi vaikuttaa, alkoi olo tuntua ihan normaalilta ja nukahdinkin hetkeksi :D

Kymmenen maissa kätilö tuli tutkimaan ja kääntyessäni selälleni, tunsin että jotain lorahti. Lapsivesi meni. Tosi vähän sitä tuli, vauvan pää painoi jo niin alas, ettei loput vesistä päässeet valumaan ulos, kätilö laittoi vauvan päähän samalla jonkin seurantahärvelin.. Sitten taas odoteltiin...

yhdentoista aikoihin lisättiin epiduraalia, sillä kivut alkoivat palailla lievinä. Samalla kätilö tarkisti kohdunsuun ja totesi, että jäljellä on enää pieni reuna.

kello oli 12.50 kun ponnistusvaihe alkoi ja vartti siinä meni, että vauva oli ulkona. Missään vaiheessa en tuntenut kipua, vain todella kovaa painetta.

Tässäpä se synnytystarina suurinpiirtein oli, elämäni hienoin kokemus ja palkinto oli maailman ihanin <3

Tästä alkaa uusi vaihe elämässämme, paljon on opittavaa ja paljon on jo opittu. Mutta koskaan ei olla näin onnellisia oltu :)

Paras syli <3

Tässäkin on ihan mukavaa :D

 

Nyt ollaan oltu muutama päivä kotona ja kaikki on sujunut hyvin. Ensimmäinen yö meni valvoessa, mutta viime yönä nukuttiin kaikki tosi hyvin. Maidon nousua vähän odotellaan vielä, mutta ihan lupaavalta vaikuttaa.

Kotiin lähdössä :)